Työtapaturmien kansainvälinen vertailu

Työtapaturmatilastojen kansainvälinen vertailu on haasteellista

Työtapaturmatilastojen tarkka kansainvälinen vertailu ei ole käytännössä mahdollista, johtuen määritelmien, rajausten ja tiedonkeruujärjestelmien eroista. Toisin sanoen jo termi ”työtapaturma” tarkoittaa eri maissa eri asiaa. Mittakaavan vertailukin on vaikeaa. Perusmääritelmät juontuvat usein esimerkiksi ILO:n yleissopimuksista ja suosituksista, mutta kansallinen toteutus voi olla varsin vaihteleva. Euroopan tasolla kerättäviä tietoja on jo pyritty yhdenmukaistamaan Eurostat-alueen yhteistyöllä, mutta kansallisia määritelmiä ei ole yhdenmukaistettu, joten vaikka tiedot näyttävät samanmuotoisilta niin eri maiden luvut kertovat eri asiasta. Käytännössä Eurostat-alueella nähdään tasoeroa tilastoissa myös sen mukaan onko maakohtainen tilasto kerätty viranomaisilmoituksista, haastattelututkimuksella vai esimerkiksi vakuutusjärjestelmän kautta. Suomen tilastojen vertailu onnistuu parhaiten niiden maiden tilastojen kanssa, joista tapaturman raportoimiseen on taloudellinen kannustin (esim. vakuutuskorvausten maksamiseen liittyvä raportointi).

Eri maissa tapaturmatilastot on myös rajattu eri tavoin, osassa maista esimerkiksi liikenneonnettomuudet eivät tilastoidu työtapaturmiksi (esim. UK) kun Suomen osalta tilastoidaan myös työasialiikenteessä ja kodin ja työpaikan välisillä matkoilla sattuneet työtapaturmat. Rajanveto voi vaihdella suuresti myös sairaskohtauksissa, työliikekipeytymisissä, nopeasti ilmenevissä ammattitaudeissa jne. tai vakavuuden mukaan, esimerkiksi USA:n haastattelututkimus (SOII) ei huomioi pelkästään ensiavulla hoidettuja tapaturmia tilastoitaviksi. Ei ole myöskään itsestään selvää, kuuluvatko esimerkiksi yrittäjät, maanviljelijät, itsensä työllistävät, kotitaloustyöntekijät, kausityöntekijät, tilapäistyövoima, vuokratyöntekijät, osa-aikatyöläiset opiskelijat ym. tilastoinnin piiriin. Myös harmaa talous, työluvattomat siirtotyöläiset, korruptio tai suorastaan rikollinen toiminta (mafian tai jengien liiketoiminta tms.) voivat vääristää tilastoja. EU-alueella lähetetyt työntekijät tilastoituvat lähtömaahansa. Vertailutyötä vaikeuttaa myös se, että tilastot yleensä julkaistaan verkossa eri kielille käännettynä, mutta tärkeitä rajaustietoja sisältäviä taustamateriaaleja ei aina julkaista käännöksinä eivätkä kaikki relevantit määritelmät mahdu julkaisujen alaviitteisiin.

Suora tapaturmalukumäärien vertailu ei myöskään ole mielekästä, sillä maat ovat työvoiman ja työn määrältä hyvin erikokoisia. Mahdollisuuksien mukaan suhteutetaan työtapaturmien lukumäärä joko henkilölukuun (tapaturmasuhde lasketaan vahingoista suhteessa 100000 henkilöä kohden) tai tehdyn työn määrään (tapaturmataajuus lasketaan vahingoista suhteessa 1000000 tehtyä työtuntia kohden). Suuri osa maista julkaisee tilastoja tapaturmasuhteista, Suomen osalta käytettävissä ovat sekä tapaturmasuhteet, että tapaturmataajuudet.

Käytännössä tiedetään myös, että eri töissä riskitasot ovat hyvin erilaiset ja eri maiden elinkeinorakenteet ovat esim. tuotannontekijöiden saatavuuden, luonnonvarojen, elintason, sijainnin tai sääolojen vuoksi erilaiset. Tarkempi vertailu pitää tehdä toimialoittain tai aggregaattiluokittain, jos se on mahdollista.

Mikäli tarkastellaan suhteessa lievempiä työtapaturmia, niin pienetkin erot kansallisissa määritelmissä johtavat suureen lukumääräeroon tilastoissa, koska lieviä tapaturmia sattuu lukumääräisesti paljon. Vakavampien työtapaturmien tai kuolemantapausten lukumäärien vertailussa pienten määritelmäerojen vaikutus on pienempi. Käytännössä pienten maiden osalta esimerkiksi työpaikkakuolemantapaukset ovat verraten harvinaisia ja tilastollisen vakaan tason määrittäminen edellyttää joko pidemmän aikavälin tarkastelua (jolloin trendi peittyy) tai kaikkien toimialojen yhteistarkastelua (jolloin elinkeinorakenteiden erot aiheuttavat eroja).

Kuolemaan johtaneiden työtapaturmien vertailu EU-28 alueella vuoden 2011 Eurostat-aineistolla osoittaa, että alueen keskimääräinen suhdeluku on 1,94 työtapaturmakuolemaa per 100000 henkilöä ja Suomen osalta suhdeluku on alle keskiarvon. Vertailuhetkellä Liettuan, Puolan ja Sveitsin osalta oli Eurostat:n tietokannoissa vasta vuoden 2010 aineisto.

Eurostat-tilastointiin kuuluvista maista Suomen lisäksi Saksassa, Portugalissa, Espanjassa, Ranskassa, Sveitsissä, Itävallassa, Italiassa, Luxemburgissa ja Belgiassa tilastot kerätään niin, että raportoimiseen on taloudellinen kannustin. Näiden maiden osalta on tehty myös päätoimialatason vertailua vähintään 4 kalenteripäivän työkyvyttömyyteen johtaneista tapaturmasuhteesta vuosilta 2009-2011 (joskin Sveitsin osalta 2008-2010 johtuen siitä että 2011 tiedot eivät olleet vielä käytettävissä) niiltä toimialoilta, jotka ovat palkansaajien työpaikkatapaturmien suhteen merkityksellisimpiä. Suomen osalta suhdeluvut ovat keskitasoa teollisuuden, kuljetuksen ja varastoinnin, rakentamisen ja kaupan toimialoilla. Espanjan ja Portugalin tapaturmasuhteet näyttävät olevan systemaattisesti korkeampia, mutta tämän eron syy ei ole tiedossa. Muiden maiden tilastojen vertaaminen on tarpeen tehdä maakohtaisesti parivertailuna, käytännössä yrittäen rajata Suomalaisen tilaston samaan rajaukseen ja lukuun kuin mitä vertailumaasta löytyy käytettäväksi.

Vertailu Yhdistyneisiin kuningaskuntiin (UK) näyttää, että sekä työpaikkakuolemantapausten että vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työpaikkatapaturmien tapaturmasuhde on selvästi alhaisempi kuin Suomessa. UK;ssa kerätään tilasto lievemmistä työpaikkatapaturmista työvoimatutkimuksessa (LFS). Vertailua varten Suomen aineistosta vähennettiin liikenneonnettomuudet, jotta luvut saadaan paremmin vertailukelpoisiksi.

Vertailu USA:n BLS:n SOII-aineiston  työtapaturmatiheyslukuihin (ns. kuinka monelle %:lle sattuu vuosittain tapaturma) osoittaa että Suomen luvut ovat jotakuinkin samaa tasoa tai hieman alhaisemmat. Vertailua varten suomalaisesta rekisteriaineistosta suodatettiin pois ne tapaturmat joista oli vain 2 yksittäistä korvaussuoritusta (yleensä ensiapuun liittyvät transaktiot), koska USA:n tilasto ei huomioi pelkkää ensiapua. Kuolemaan johtaneiden työpaikkatapaturmien suhdeluku on USA:ssa huomattavasti Suomea korkeampi. Kanadan tilastojen vertailu suomalaisiin on vaikeaa, johtuen Kanadassa käytettävästä yhden päivän poissaolokriteeristä, mutta vaikuttaa siltä että Kanadan luvut ovat hieman Suomea alhaisemmat.

Australian työtapaturmatilastoihin vertaaminen onnistuu suhteellisen hyvin, molemmista maista saadaan laskettua vähintään viikon työkyvyttömyysrajalla taajuusluvut toimialoittain ja yhteensä (vertailu ilman liikenneonnettomuuksia). Australian taajuusluvut ovat kokonaisuuden tasolla hieman Suomea alhaisemmat ja suhteellisen samantasoisia teollisuudessa, kaupan toimialalla, majoitus- ja ravintolatoimialalla sekä pankki- ja vakuutussektorilla.  Rakentamisen ja kuljetuksen sekä varastoinnin toimialoilla Suomen taajuusluvut ovat paljon korkeammat. Kuolemaan johtaneiden työpaikkatapaturmien tapaturmasuhde on Suomessa hieman Australiaa alhaisempi.

Tilastoja vertailtiin myös vauraimpien Aasian teollisuusmaiden Etelä-Korean, Japanin ja Singaporen kanssa. Yhteinen havainto oli, että kuolemaan johtaneiden työpaikkatapaturmien suhde on Suomessa alhaisempi kuin Etelä-Koreassa tai Singaporessa, vaikkakin Singaporessa suhdeluku on laskenut jyrkästi. Japanin kanssa suhdeluku oli lähes samalla tasolla, varsinkin jos Japanin luku sisältää työmatkaliikenteen tapaturmat (tämä on vaikea tulkita). Aasian maiden tilastoille on yhteistä se, että lievempien tapaturmien luvut ovat epäilyttävän alhaiset, kuten esimerkiksi Japanin osalta vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden taajuus on tasoltaan 1,62 vuonna 2011, kun Suomessa vastaava taso ilman työmatkatapaturmia on 13,4.

Esimerkiksi Kiinan tai Venäjän internetistä löytyviin tilastoihin vertaaminen ei ole nykyisellään mielekästä, sillä tilastojen kattavuudessa on ilmeisesti merkittävää eroa.

Teksti: Janne Sysi-Aho, TVK
Tilastokuvat: Juha Paju

Aiheesta enemmän ja perusteellisemmin

Päivi Hämäläisen väitöstutkimus ”Global Estimates of Occupational Accidents and Fatal Work-Related Diseases”, TTY Julkaisu 917, Tampere 2010, ISBN 978-952-15-2505-6

ILOSTAT  http://www.ilo.org/ilostat/faces/home/statisticaldata?_adf.ctrl-state=lbpd767co_4&clean=true&_afrLoop=10443020801492

EUROSTAT http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/health/accidents_work_work_related_health_problems

1.Kuolemaan johtaneiden työpaikkatapaturmien tapaturmasuhde 2011, lähde: Eurostat (Liettua, Puola ja Sveitsi vuoden 2010 aineisto)

Karttakuva kuolemaan johtaneiden työpaikkatapaturmien tapaturmasuhteesta

2. Teollisuuden vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien tapaturmasuhde 2009-2011, lähde: Eurostat (Sveitsi vuoden 2008-2010 aineisto)

Karttakuva teollisuuden tapaturmasuhteesta

 

 

 

 

 

 

 

 

3. Rakentamisen vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien tapaturmasuhde 2009-2011, lähde: Eurostat (Sveitsi vuoden 2008-2010 aineisto)

Karttakuva rakentamisen tapaturmasuhteesta

 

 

 

 

 

 

 

 

4. Kuljetuksen ja varastoinnin vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien tapaturmasuhde 2009-2011, lähde: Eurostat (Sveitsi vuoden 2008-2010 aineisto)

Karttakuva kuljetuksen ja varastoinnin tapaturmasuhteesta

 

 

 

 

 

 

 

 

5. Kaupan alan vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden työpaikkatapaturmien tapaturmasuhde 2009-2011, lähde: Eurostat (Sveitsi vuoden 2008-2010 aineisto)

Karttakuva kaupan tapaturmasuhteesta

Muokattu 04.12.2015