Tutkimus: Työhön paluun ja työkyvyttömyyden todennäköisyyteen vaikuttavat tekijät vakavan työtapaturman jälkeen

Suomessa tapahtuu vuosittain noin 10 000 vakavaa, yli 30 päivän työkyvyttömyyteen johtavaa työtapaturmaa. Yli 70 % vakavaan työtapaturmaan joutuneista palaa työelämään tapaturmaa seuraavan vuoden aikana. Vain noin 2 % vahingoittuneista jää lopulta täysin työkyvyttömäksi vakavan työtapaturman seurauksena.

Tampereen yliopiston tekemässä tilastollisessa analyysissa tarkasteltiin, millä todennäköisyydellä ja kuinka pysyvästi vakavassa työtapaturmassa vahingoittuneet palaavat työelämään tai päätyvät täysin työkyvyttömiksi työtapaturman seurauksena. Tarkastelu tehtiin viitenä vakavaa työtapaturmaa seuraavana vuosipäivänä.

Analyysi osoitti, että työhön paluu ennakoi työssä jatkamista myös pidemmällä aikavälillä ja suurimmalla osalla vakavasti vahingoittuneista elämäntilanne vakiintuu ajan myötä takaisin työtapaturmaa edeltäneeseen tilaan. Tapaturmasta johtuva täysi työkyvyttömyys ei ole elämäntilanteena yhtä pysyvä kuin työskentely, vaan etenkin ensimmäisten tapaturmaa seuraavien vuosien aikana merkittävä osa (18–29 %) täysin työkyvyttömistä palaa työelämään. Täyden työkyvyttömyyden kesto vaikuttaa kuitenkin selvästi työhön paluun todennäköisyyksiin; mitä pidempään täysi työkyvyttömyys jatkuu, sitä epätodennäköisemmin työhön paluu onnistuu.

Analyysissa selvitettiin myös, mitkä sosiodemografiset sekä työtapaturmaan liittyvät tekijät ovat yhteydessä työhön paluuseen tai työtapaturmasta johtuvaan täyteen työkyvyttömyyteen. Työhön paluun todennäköisyyttä lisäävät henkilön nuorempi ikä, korkeammat vuosiansiot, henkinen tai sote-alan työ, ala- tai yläraajojen vahingoittuminen sekä vamman laatuna haava, pinnallinen vamma tai luunmurtuma.

Täyden työkyvyttömyyden riskiä taas nostavat ruumiillinen työ (etenkin kaivos- louhinta- ja rakennustyö sekä kuljetus- ja liikennetyö), vanhempi ikä, pään, koko kehon tai usean kehon osan vahingoittuminen, sattumisalueena taajama tai maaseutu sekä vamman laatuna amputoitumiset ja irti repeämiset tai useat samantasoiset vammat.

Tutkimusaineistona käytettiin TVK:n ja ETK:n rekisteritietoja yhdistävää aineistoa, johon poimittiin vuonna 2008 vakavassa työtapaturmassa vahingoittuneet palkansaajat. Otoksen koko oli 11 585 henkilöä.

”Koska kyse oli puhtaasta rekisteritutkimuksesta, oli käytettävissä olevien muuttujien joukko rajallinen ja merkittävä osa työtapaturman jälkeistä elämätilannetta selvittävistä tekijöistä jäi tutkimuksen ulkopuolelle”, toteaa Jarna Kulmala, Tampereen yliopistosta.

”Olisikin tärkeää, että suomalaisella aineistolla tehtäisiin jatkotutkimusta, jossa huomioitaisiin laajemmin työhön paluuseen sekä pysyvään työkyvyttömyyteen vaikuttavia tekijöitä, jotta pystyisimme ymmärtämään ilmiötä kokonaisvaltaisemmin”, jatkaa Kulmala.

Lisätietoja: Jarna Kulmala, Tampereen yliopisto, puhelin 050 318 7656, jarna.kulmala@staff.uta.fi ja Marja Kaari, Tapaturmavakuutuskeskus, puhelin 0404 504 234 marja.kaari@tvk.fi.

www.tvk.fi/julkaisusarjat : Tapaturmavakuutuskeskuksen julkaisusarja 2/2017
Vakavan työtapaturman jälkeinen työhön paluu ja työtapaturman aiheuttama täysi työkyvyttömyys - Rekisteritietoihin perustuva tilastollinen analyysi

Muokattu 20.04.2017