Vahinkopäivän työansioiden vastattava todellisia ansioita

Vahinkopäivän työansioiden vastattava todellisia ansioita vuositasolla

(21.12.2016)

Vahinkopäivän ansioiden laskennan lopputuloksen tulee vastata TyTAL 71 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla vahingoittuneen todellisia työansioita vuositasolla. Laskennassa on huomioitava aina vahingoittuneen tekemän työn ja vahinkohetken työsuhteen luonne, eikä esim. lyhyen määräaikaisen työsuhteen ansioita nosteta automaattisesti 360 päivän tasolle.

Esim. 1: Vahinko sattuu yhden päivän mittaiseksi sovitussa työsuhteessa 21.11.2016. Vahinkopäivän ansioina käytetään vahinkopäivältä maksettua tai maksettavaksi sovittua palkkaa.

Vahinkopäivän ansiotason laskennassa voidaan huomioida vain sellaiset työansioihin ohimenevästi vaikuttavat poikkeukselliset syyt, jotka huomioitaisiin myös laskettaessa vahinkoa edeltävien kolmen vuoden vertailuajan työansioita. Jos palkattoman poissaolon syytä ei voida pitää poikkeuksellisena, ei poissaoloa huomioida myöskään vahinkopäivän ansioiden laskennassa. 

Vahinkopäivän ansiotason laskennassa ei oteta huomioon palkattomana poissaolona sellaista poissaoloa, joka liittyy vahinkohetken työsuhteen osa-aikaisuuteen tai muihin työsuhteen työaikajärjestelyihin. Jos esim. päiviä, jolloin työnantajalla ei ole ollut tarjota töitä tarvittaessa töihin kutsuttavalle työntekijälle, pidettäisiin laskennassa huomioitavina palkattomina poissaoloina, ei laskennan lopputulos kuvaisi vahingoittuneen todellisia työansioita vuositasolla.

Esim. 2: A:lle sattuu työtapaturma toistaiseksi voimassa olevassa tarvittaessa töihin kutsuttavan vartijan työsuhteessa 21.8.2016. Työsuhde on alkanut vuonna 2013, ja keskimäärin A on työskennellyt työsuhteen aikana kolmena päivänä viikossa. A tekee osa-aikatyötä omaehtoisesti. Vahinkoa edeltävän työansio on ajalta 21.8.2015–20.8.2016. Laskennassa ei huomioida palkattomina poissaoloina päiviä, jolloin työnantajalla ei ollut tarjota töitä A:lle.

Vahinkopäivän ansioiden laskennassa ei huomioida poissaoloina ajanjaksoja, jolloin kausityöntekijällä ei ole ollut töitä johtuen työn kausiluonteesta. Vahinkopäivän työansion tulee aina vastata vahingoittuneen todellisia työansioita vuositasolla, eikä alalla vuosittain säännönmukaisesti toistuvia poissaoloja voida vähentää ajanjakson päivien määrästä ilman, että se nostaisi perusteetta vahinkopäivän ansiotasoa siitä, millaiseksi todellisuudessa muodostuisi.  

Esim. 3: Maanrakennustyöntekijä B on ollut 15.8.2016 sattunutta työtapaturmaa edeltävän ajanjakson (1.1.2016–14.8.2016) aikana lomautettuna yhteensä 95 päivää. Maanrakennusala on selkeästi kausityötä, ja myös B:n 1.1.2016 alkaneessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa lomautuksia on B:n työnantajan mukaan todennäköisesti odotettavissa joka vuosi ”suunnilleen yhtä paljon”. Vahinkoa edeltävän ajanjakson lomautuksen poissaolopäiviä ei siten huomioida laskettaessa B:n vahinkopäivän ansiotasoa.

Vahinkohetken työsuhteeseen sisältyvät työttömyysjaksot, joiden aikana vahingoittunut on saanut soviteltua työttömyysetuutta, huomioidaan vahinkopäivän ansioiden laskennassa vain siltä osin kuin kyse ei ole tilapäisestä työttömyydestä. Työttömyyttä ei pidetä tilapäisenä sen työttömyyden määrän osalta, joka vahingoittuneella on vähintään ollut jokaisena vahinkotapahtumaa edeltävänä kolmena kalenterivuotena.

Esim. 4: Elintarvikeliikkeen kassana työskentelevälle C:lle sattuu tapaturma 21.11.2016. Vahinkohetken työsuhde on alkanut 1.6.2016. Vahinkoa edeltävän ajanjakson (1.6.2016–20.11.2016, 170 päivää) ansiot ovat 9.000 euroa. Lomarahaa C:lle ei ole maksettu, mutta hänellä on oikeus lomarahaan.

Työsuhde on toistaiseksi voimassa oleva. C tekee osa-aikaista työtä ja saa soviteltua työttömyysetuutta. Vahinkoa edeltävänä aikana C on tehnyt töitä keskimäärin 20 tuntia viikossa, työnantajan mukaan yhteensä 500 työtuntia 125 työpäivän aikana.

Laskennallisiksi työttömyyspäiviksi saadaan 63 päivää seuraavalla laskutoimituksella pyöristäen laskutoimituksen tulos lähimpään täyteen päivien määrään:

 

Vahinkoa edeltävinä kolmena kalenterivuotena vahingoittuneella on ollut työttömyyttä v. 2013 261 päivää, v. 2014 157 päivää ja v. 2015 52 päivää. Vertailuaikana vakiintuneen työttömyyden määrä on 52 päivää, jonka vaikutusta vertailuvuosien työansioista ei poisteta. Myöskään nostettaessa vahinkohetken työsuhteen ansioita vuositasolle ajanjaksoon sisältyvää työttömyyttä ei huomioida laskennassa siltä osin kuin kyse on vakiintuneesta työttömyydestä.

Vahinkopäivän vuosiansiot, joissa on huomioitu sovitellun työttömyysetuuden maksaminen, ovat kahden desimaalin tarkkuudelle pyöristettynä 20.377,36 euroa [≈ 9.000,00 eur / (170 – 11) x 360]. Lisäksi C:n vahinkopäivän vuosiansioissa huomioidaan laskennallinen lomaraha, joka on kahden desimaalin tarkkuudelle pyöristettynä 849,06 euroa.

Ohje tulostettavan pdf:nä

Muokattu 28.12.2016