1950-luku

Vuonna 1948 uudistetun tapaturmavakuutuksen korvausten taso osoittautui seuraavalla vuosikymmenellä liian matalaksi. Osittain kyse oli siitä, että korvaukset oli alun perinkin mitoitettu liian mataliksi, mutta toisaalta kovaksi kiihtynyt inflaatio sekä elin- ja palkkatason nousu olivat jättäneet korvaussummat taakseen. Niihin tehtiinkin 1950-luvulla useampia tasokorotuksia ja pysyvien korvausten asteikkoa parannettiin.

Vuonna 1958 lakia uudistettiin niin, että päiväraha, elinkorko ja huoltoeläke sidottiin tiettyyn prosenttimäärään vuosiansioista – kuitenkin sellaisella rajoituksella, että yli miljoona markkaa vuodessa ansaitsevilta ylimenevää osuutta ei otettu huomioon. Korotusten tarkoituksena oli saattaa eri ajoilta peräisin olevat elinkorot ja eläkkeet samaan asemaan.

Kun vielä vanhatkin eläkkeet määrättiin uudelleen käsiteltäviksi, korvausten määrät kohosivat tuntuvasti aiemmista. Vuonna 1959 korvauskulut nousivat noin 700 miljoonalla markalla. Tätä kompensoitiin nostamalla vakuutusmaksuja 30,5 prosenttia saman vuoden alussa.

Vuonna 1957 saavutettiin uusi virstanpylväs, kun tapaturmavakuutettujen määrä ylitti ensimmäistä kertaa miljoonan rajan.

Vuosikymmentä leimasi myös kansainvälistyminen. TVL liittyi Kansainvälisen sosiaaliturvayhdistyksen ISS:n jäseneksi vuonna 1957. Liiton asiamiehinä toimivat Kirsti Oravisto (1954-1955) ja Sven Sirén (1955-1959).