1960-luku

Kuntoutuksella on Suomessa pitkät perinteet aina 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Korvausmuotona vamman saaneelle se tunnustettiin jo vuoden 1948 tapaturmavakuutuslaissa: sen mukaan tapaturmavakuutuslaitosten oli kustannettava tapaturmakorvausten saajille annettava kuntoutus. Mutta sitä, minkälaiseen kuntoutukseen korvauksensaajat olivat oikeutettuja, ei oltu määritelty.

1960-luvun alussa ryhdyttiin pohtimaan kuntoutustoiminnan järjestämistä ja viralliset linjaukset tehtiin vuoden 1963 tapaturmakorvausta saavien invalidihuollon laissa.

TVL:n lisäksi kuntoutustoiminnan aloittamista suunniteltiin myös liikenne- ja työeläkevakuutusten instansseissa. Voimat päätettiin yhdistää ja vuonna 1964 toimintansa aloittanut Vakuutusalan Kuntouttamiskeskus (VKK) starttasi TVL:n ja Liikennevakuutuskeskuksen yhteishankkeena. Seuraavana vuonna mukaan liittyi vielä Työeläkevakuuttajat Tela.

Vuoden 1939 lakia ammattitaudeista uudistettiin vuonna 1967. Päivityksen myötä ammattitautina voitiin pitää käytännössä mitä tahansa sairautta, jonka pääasiallisena syytekijänä on laissa määritelty, työssä esiintyvä altiste eli fysikaalinen, kemiallinen tai biologinen tekijä. Altisteen ja sairauden välillä edellytettiin syy-yhteyttä. Ammattitaudeiksi hyväksytyistä taudeista pidettiin ohjeellista listaa.

”Ammattitaudin toteamisen ohjeeksi sosiaaliministeriön tulee antaa esimerkkiluettelo ammattitautina korvattavia sairauksia aiheuttaneista tekijöistä ja sairauden muodoista sekä niistä töistä, joissa kokemuksen mukaan näitä sairauksia esiintyy.”

Suomi teollistui nopeasti sotien jälkeen ja työturvallisuustyö – joksi tapaturmien torjuntaa oli alettu kutsua – kehittyi nopeasti 1960-luvulta lähtien. Asia koettiin tärkeäksi ja siihen kohdistui laajaa kiinnostusta: yksi vuosikymmenen edistysaskeleista olikin tapaturmavakuutuksen osapuolten eli työntekijöiden ja työnantajien välisen yhteistyön tiivistyminen. Tämä johti TVL:n neuvottelukunnan perustamiseen työmarkkinaosapuolten neuvottelu- ja yhteistyöelimeksi vuonna 1967.

Lisäksi työmarkkinaosapuolet solmivat vuonna 1969 sopimuksen työturvallisuus- tai työsuojelutoimikuntien perustamisesta.

Ajatukseen tapaturmavakuutuksen valtiollistamisesta Ruotsin mallin mukaan palattiin jälleen 1960-luvulla, mutta lopulta tarvetta Suomen yksityisten vakuutuslaitosten pyörittämän järjestelmän korvaamiselle ei löytynyt. Kuitenkin TVL:n asemaa ja tehtäviä alettiin määritellä aiempaa tarkemmin laeissa ja asetuksissa.

TVL:n vuodesta 1928 lähtien ilmestynyt Työväenvakuutus-lehti vaihtoi nimensä Tapaturmavakuutus-lehdeksi vuonna 1963. Liiton asiamiehinä vuosikymmenellä toimivat Pertti Niemistö (1960-1961), Juhani Salminen (1961-1963) ja Erkki Mänttäri (1963-1971).