Kuva -

Vakuutusmaksu

Koskee vakuuttamista ennen vuotta 2016

Suomessa lakisääteistä tapaturmavakuutusta hoitavat yksityiset vakuutusyhtiöt (11 kpl) sekä Valtiokonttori (valtion työntekijät) ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela (maatalousyrittäjät).

Tässä osiossa käsitellään ainoastaan vakuutusyhtiöiden vakuutusmaksuja, joista säädetään tapaturmavakuutuslain 35 ja 35 a § -35 g §:ssä.

Vakuutusmaksujen hinnoittelu on EU:n myötä, vuodesta 1999 alkaen, perustunut vapaaseen kilpailuun, ottaen huomioon tapaturmavakuutuslain vakuutusmaksua koskevat säännökset. Vakuutusyhtiöt siis kilpailevat keskenään ja vakuutusmaksutaso on yhtiökohtainen. Varsinkin isommat vakuutuksenottajat tyypillisesti kilpailuttavat vakuutuksensa, jolloin vakuutusmaksutason lisäksi vertailtavaksi tulevat myös vakuutusyhtiön tarjoama palvelu sekä tarjottujen tariffijärjestelmien soveltuvuus ja toimivuus.

Maksusääntelyä on edelleen purettu 1.1.2012 voimaan tulleella tapaturmavakuutuslain muutoksella, joka vähensi vielä jäljellä ollutta yksityiskohtaista sääntelyä. Voimassa oleva maksusääntely perustuu lailla säädettyihin vakuutusmaksua koskeviin keskeisiin periaatteisiin sekä toisaalta Finanssivalvonnan tehtäväksi annettuun julkisuusvalvontaan. Vakuutusyhtiöllä on lisäksi oltava yhtiön hallituksen hyväksymät vakuutusmaksun laskuperusteet (maksuperusteet), joista tulee ilmetä, miten vakuutusmaksut määrätään ja miten maksuperusteita sovelletaan. Maksuperusteita tulee soveltaa yhdenmukaisesti kaikkiin vakuutuksenottajiin.

Vakuutusmaksun määräämisessä säädettyjä keskeisiä periaatteita (tapaturmavakuutuslaki 35 §) ovat riski- ja kustannusvastaavuus, kohtuullisuus- ja turvaavuusperiaate, vakuutuksenottajien tasapuolinen kohtelu sekä työturvallisuustyön kannustaminen. Finanssivalvonnan puolestaan tulee julkaista vuosittain selvitys, josta ilmenee kunkin vakuutusyhtiön lakisääteisen tapaturmavakuutuksen taloudellinen tulos (tapaturmavakuutuslain 35 f §).

Vakuutusmaksun laskuperusteet

Vakuutusmaksujen riskivastaavuus perustuu sekä tilastoaineistoon että muihin, yhtiön maksuperusteissa kuvattuihin objektiivisiin riskitekijöihin. Jos vakuutuksenottajan teettämän työn määrä on tapaturmariskin arvioinnin kannalta riittävän suuri (erikoismaksuperusteinen vakuutuksenottaja), tulee vakuutuksenottajan vakuutuksista aiheutuneet korvaukset ottaa huomioon vakuutusmaksua määrättäessä. Muussa tapauksessa vakuutusmaksun tulee perustua vakuutusyhtiön soveltamaan riskiluokitukseen (taulustomaksuperusteinen vakuutuksenottaja). Erikoismaksuperusteisuuden rajasta ei ole tarkemmin säädetty ja se onkin määriteltävä maksuperusteissa tilastollista luotettavuutta kuvaavin vakuutusmatemaattisin perustein.

Riskivastaavuuden tukemiseksi TVL:n tehtävänä (tapaturmavakuutuslain 35 e §) on ylläpitää koko vakuutuslajin yhteiseen tilastoaineistoon (tapaturmavakuutuslain 64 §:n mukainen työtapaturma- ja ammattitautirekisteri) perustuvaa riskivastaava riskiluokitusta, joka perustuu toimialaa tai teetettyä työtä koskevaan tietoon. TVL:n voimassa oleva riskiluokitus perustuu tapaturmavakuutuksessa sovellettavaan ammattiluokitukseen.

Suurten työnantajien kannustaminen työturvallisuustyöhön toteutuu erikoismaksuperusteissa erityisesti työnantajan oman vahinkokehityksen kautta. Pienet työnantajat sen sijaan ovat useimmiten taulustomaksuperusteisia ja niiden osalta tapaturmavakuutuslaissa säädetään erikseen, että vakuutusmaksun määräämisessä on otettava huomioon työnantajan dokumentoitu ennalta ehkäisevä työturvallisuustyö. Vakuutusyhtiön tulee maksuperusteissaan määritellä, millä edellytyksillä ja miten tehty työturvallisuustyö tällöin otetaan maksuissa huomioon.

Vakuutusmaksun määräytyminen

Vakuutusmaksu määräytyy vakuutetun kohteen suuruuden ja sen aiheuttaman tapaturmariskin perusteella. Työntekijöille maksetut palkat kuvaavat tällöin kohteen suuruutta eli työn määrää. Vakuutetun kohteen tapaturmariski määritellään työnantaja- tai riskiluokkakohtaisesti. Riskiluokitus perustuu tyypillisesti ammattiin tai toimialaan. Riski ilmoitetaan maksukertoimena, joka osoittaa, kuinka vaarallisesta työstä on kysymys. Työn vaarallisuuden mittarina ovat kussakin työssä sattuneiden työtapaturmien ja ammattitautien korvauskustannukset.

Vakuutuskauden vakuutusmaksun määrä saadaan kertomalla maksuperusteen mukainen vakuutusmaksukerroin (esimerkiksi 10 promillea) vakuutettua kohdetta koskevalla palkkasummalla. Vakuutusmaksu ennen vakuutuskauden alkua perustuu yhtiön maksuperusteen mukaisesti määräytyvään maksukertoimeen ja ilmoitettuun tai arvioituun palkkasummaan, jotka vakuutuskauden jälkeen tarkistetaan vastaamaan lopullista toteutunutta palkkasummaa ja maksuperusteiden mukaista maksukerrointa (tasoitusvakuutusmaksu). Joissakin erikoistapauksissa vakuutusmaksu ei kuitenkaan perustu palkkasummaan, vaan muodostuu työntekijäkohtaisesta kiinteästä vuosimaksusta.

Vakuutusmaksun rakenne

  • Työnantajan maksama vakuutusmaksu koostuu tapaturmavakuutusmaksusta ja
  • työntekijöiden ryhmähenkivakuutusmaksusta.

Työntekijöiden ryhmähenkivakuutus on tapaturmavakuutuksen ns. liitännäisvakuutus ja sitä koskeva palkkasummasta laskettava erikseen määrätty vakuutusmaksu peritään tapaturmavakuutusmaksun yhteydessä. Vakuutusyhtiö tilittää nämä vakuutusmaksut suoraan eteenpäin Työntekijäin ryhmähenkivakuutuspoolille ja niitä ei siis sisällytetä vakuutusyhtiön varsinaiseen kirjanpitoon. Vakuutusyhtiöt kuitenkin saavat liitännäisvakuutusmaksun hoidosta erikseen sovitun hoitopalkkion.

Tapaturmavakuutusmaksu

Tapaturmavakuutusmaksu koostuu seuraavista eristä:

  1. Vakuutuskauden aikana sattuneista vahingoista aiheutuvien, odotettavissa olevien korvausten ja korvaustenhoitokulujen pääoma-arvo, mikäli maksettavat korvaukset eivät kuulu tapaturmavakuutuslain 60 b §:n mukaisen jakojärjestelmän piiriin
  2. Vakavaraisuuspääoman ylläpitoon tarkoitettu riskilisä, joka pidemmällä tähtäimellä turvaa vakuutettuja etuja sekä mahdollistaa yhtiön toiminnan jatkuvuuden
  3. Hoitokulukuormitus, jolla rahoitetaan vakuutusyhtiölle vakuutuksen hoidosta ja hallinnosta johtuvat kustannukset
  4. Lakisääteiset maksut (tapaturmavakuutuslain 60 b §:n mukainen jakojärjestelmämaksu*) ja tapaturmavakuutuslain 35 g §:n mukainen työturvallisuusmaksu**)
  5. Muut lakisääteiset erät: 58 §:n mukainen Tapaturmavakuutuslaitosten liiton kustannuksia koskeva maksu, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan kustannuksia koskeva maksu (laki tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnasta 17 §), 30 d §:n 4 momentin mukaisesti Tapaturmavakuutuslaitosten liiton kustannuksiksi luettavat tapaturma-asiain korvauslautakunnan toiminnasta aiheutuvat menot sekä mahdollinen 38 c §:n mukaisen yhteistakuumaksu

*) Kaikkia maksettavaksi tulevia korvauksia ei rahastoida etukäteen, vaan osa niistä - vuosittain maksuun tulevat tapaturmavakuutuslain 60 b §:n mukaiset jakojärjestelmäkorvaukset - on säädetty rahoitettavaksi vuosittain erikseen vahvistettavalla jakojärjestelmämaksulla. Jakojärjestelmää ei kirjata vakuutusyhtiön tuloslaskelmaan ja sen yli- ja alijäämät tasataan erikseen siten kuin tapaturmavakuutuslain 60 b §:ssä säädetään. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto vastaa jakojärjestelmän hallinnosta. Keskeisimmän osan jakojärjestelmäkorvauksista muodostavat vanhojen vahinkojen eläkkeisiin vuosittain maksettavat indeksikorotukset sekä kymmenen vuotta tai sitä vanhempien vahinkojen kaikki sairaanhoitokorvaukset ja lääkinnällisen kuntoutuksen kulukorvaukset.

**) Työturvallisuusmaksun vakuutusyhtiöt suorittavat TVL:lle edelleen Työsuojelurahastolle tilitettäväksi ja sitä käytetään työsuojelun edistämiseen siten kuin siitä erikseen lailla säädetään. Tapaturmavakuutuslain 35 g §:ssä on säädetty maksun suuruudeksi 1,75 % pakollisen työajan vakuutuksen vakuutusmaksusta.

Laiminlyöntimaksu

TVL:n tehtävänä on tapaturmavakuutuslain 36 §:n perusteella vastata vakuuttamisvelvollisuutensa laiminlyöneiden työnantajien töissä sattuneiden tapaturmien ja ammattitautien korvauksista ja periä ko. työnantajilta asianmukainen maksu, joka vastaa kohtuulliseksi katsottua vakuutusmaksua enintään nelinkertaisena. Tätä varten TVL ylläpitää maksutaulukkoa, joka perustuu TVL:n riskimaksututkimukseen ja arvioon keskimääräisestä pidemmän aikavälin vakuutusmaksutasosta.

26.5.2017

Työtapaturma- ja ammattitautivakuutus
Tietopalvelu ja julkaisut
Tapaturmavakuutuskeskus
;