Valittamisen vaikeus vai helppous
13.11.2026 | Blogi
Kuvittele tilanne – saat vakuutusyhtiöstä kirjeen
Olet työntekijä ja olet kaatunut liukkaalla kadulla kodin ja työpaikan välisellä matkalla. Saat vakuutusyhtiöltä kirjeen, jossa todetaan, että sinulle sattunutta tapaturmaa ei pidetä työtapaturmana eikä sinulle makseta työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisia korvauksia. Mitä luulet, kumpi paikka olisi parempi valituksesi käsittelylle, käräjäoikeus vai tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta?
Vaihtoehto 1 – työtapaturma-asioiden riitapaikkana olisi käräjäoikeus
Sinun ja vakuutusyhtiön välinen oikeusjuttu olisi käräjäoikeudessa käsiteltävä riita-asia. Riita-asiassa on kaksi asianosaista, kantaja ja vastaaja. Koska olet tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja haluat käynnistää korvausta koskevan riidan käsittelyn käräjäoikeudessa, sinä olet kantaja ja vakuutusyhtiö on vastaaja.
Jotta saat riita-asian käsittelyn käräjäoikeudessa vireille, sinun tai palkkaamasi asiamiehen tulee tehdä haastehakemus toimivaltaiseen käräjäoikeuteen. Haastehakemuksella on lakiin perustuvia muotovaatimuksia ja siinä on oltava
- kantajan eli sinun yksilöity vaatimuksesi
- seikat, joihin vaatimuksesi perustuvat
- todisteet – mahdollisuuksien mukaan ne todisteet, joita aiot esittää
- oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus, jos pidät sitä aiheellisena
- tuomioistuimen toimivalta – millä perusteella tuomioistuin on toimivaltainen
Haastehakemukseen on lisäksi liitettävä se sopimus, sitoumus tai muu kirjallinen todiste, johon kantaja vetoaa. Käytännössä vakuutusyhtiön antama päätös.
Kun asia etenee käräjäoikeuden käsittelyyn, siinä on eri vaiheita, kirjallinen/suullinen valmistelu ja pääkäsittely. Valmistelussa selvitetään asianosaisten vaatimukset ja niiden perusteet sekä esitettävät todisteet. Pääkäsittely tapahtuu fyysisesti käräjäoikeudessa ja siellä tuomioistuimen puheenjohtajan johdolla käydään läpi tilanne valmistelun jälkeen ja asianosaisten vaatimukset ja niitä tukevat todisteet ja esitetään loppulausunnot.
Käräjäoikeuden ratkaisun tekeminen perustuu oikeudenkäymiskaaren säännöksiin. Keskeistä on muutama seikka:
- käräjäoikeus on sidottu asianosaisten vaatimuksiin; kantaja ei voi saada enempää kuin mitä on vaatinut, ja huomioon otetaan vain tosiseikat, joihin on vedottu
- todistustaakka; kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa perustuu; jos näyttöä ei ole esitetty, asia ratkaistaan sen osapuolen vahingoksi, jolla oli näyttötaakka
- tuomioistuin arvioi näytön itsenäisesti, toisin sanoen tuomioistuimen on harkittuaan esitettyjä todisteita ja muita asian käsittelyssä esiin tulleita seikkoja päätettävä, mitä asiassa on näytetty tai jäänyt näyttämättä.
Käräjäoikeusmenettely, sekä prosessin aloitus että itse käsittely edellyttävät vakuutusyhtiön päätökseen tyytymättömältä työntekijältä oma-aloitteisia ja osaavia toimia. Se vaatii sekä oikeudenkäynnin menettelysääntöjen ja todistustaakkasääntöjen tuntemusta, samoin kuin työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön tuntemista, mitkä ovat korvattavia työtapaturmia ja minkälaiset säännökset niitä koskevat.
Käräjäoikeuden riita-asiassa on aina oikeudenkäyntikuluriski. Lähtökohtaisesti asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.
Vaihtoehto 2 – nykytila, sosiaalivakuutuksen erityinen valitusmenettely
Työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksessa on käytössä nykylainsäädäntöön perustuen oma erityinen muutoksenhakureitti: siinä ensimmäisenä asteena on tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta, toisena asteena vakuutusoikeus ja kolmantena asteena korkein oikeus (valituslupamenettely ja tietyt laissa määritellyt tilanteet). Myös muussa sosiaalivakuutuksessa eli Kelan etuuksissa ja työeläkeasioissa on käytössä vastaavanlaiset muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus muutoksenhakureitit. Valitusasian käsittely muutoksenhakulautakunnissa ja vakuutusoikeudessa on oikeudenkäyntiä hallintoasioissa ja siihen sovelletaan toisenlaisia prosessisääntöjä kuin edellä kuvailtuun siviiliprosessiin.
Valitus tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuntaan tapahtuu yksinkertaisesti siten, että sinä työntekijänä teet kirjallisen valituksen ja ilmoitat siinä vaatimuksesi ja sen perusteet ja liität mukaan vakuutusyhtiön päätöksen. Saamassasi päätöksessä on valitusosoitus eli ohjeet valituksen tekemiseen. Lähetät valituksesi päätöksen antaneelle vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiöllä on mahdollisuus oikaista antamansa päätös vaatimuksesi mukaisesti. Jos vakuutusyhtiö ei itse oikaise päätöstään, se toimittaa määräajassa valituksesi muutoksenhakulautakunnalle. Tästä lähtien vastuu valitusprosessista on muutoksenhakulautakunnalla.
Muutoksenhakulautakunta käsittelee pääsääntöisesti kirjallisessa menettelyssä valituksen ja noudattaa menettelyssään hallintolainkäytön virallisperiaatteita, se tuntee työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön viran puolesta eikä jutun ratkaisuun vaikuta se, mitä olet työntekijänä osannut näyttää vaatimuksesi perusteista. Et lähtökohtaisesti tarvitse avuksesi oikeudellista avustajaa muutoksenhakulautakunnan käsittelyssä. Oikeudenkäyntikulujen kustannusriski on olematon verrattuna käräjäoikeusprosessiin.
Kumman valitustien valitset, jos saisit päättää?
Mieti, kumman valitusreitin valitsisit, jos saisit päättää.
Vaihtoehto kahden eli tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan käsittelyn etuina ovat ainakin seuraavat asiat
- ei ole tarvetta palkata juristia avuksi, muutoksenhakulautakunta selvittää asiaa puolestasi
- ei kuluriskiä, et joudu maksamaan vakuutusyhtiön kuluja, vaikka valituksesi hylättäisiin
- valituksen tekemisen helppous ja yksinkertaisuus, vakuutusyhtiön päätöksen liitteenä on ohjeet valituksen tekemiseen
Lisää tietoa muutoksenhausta löytyy TVK:n Työtapaturmatiedosta.
Lyhyesti kirjoittajasta
Kirjoittaja Kirsi Pohjolainen on juristi, joka on kolmisen kymmentä vuotta työskennellyt TyTA-vakuutuksen kehittämisasioissa. Työtehtävät ovat olleet 130-vuotiaan vakuutusjärjestelmän ja sen toimeenpanon kehittämisen ytimessä ja toiveena on olla vielä yksi vuosikymmen lisää mukana työssä ja lakimuutoksissa, joilla yli satavuotias pidetään kunnossa tulevaisuuden työelämän tarpeita varten.