Töitähän minä kotonakin tein, miten niin työnantajan vakuutus ei korvaa?

Istun kotona ja teen aivan sitä samaa työtä, jota toimistollakin tekisin. Jos nyt horjahtaisin satulatuoliltani ja mätkähtäisin maahan loukaten käteni, olisi minulle sattunut työtapaturma. Mutta jos nousisin hakemaan kupin kahvia ja kompastuisin matkalla keittiöön, ei kyseessä enää olisikaan työtapaturma. Toisin olisi, jos olisin mennyt aamulla toimistolle ja kompastuisin matkalla työpisteeltäni kahvihuoneeseen. Miksi, ja mitä väliä sillä on?

Työtapaturman sattuessa työnantajan pakollinen työtapaturma- ja ammattitautilakiin perustuva vakuutus korvaisi tapaturmasta aiheutuneen vamman tutkimus- ja hoitokulut ja kuntoutuksen. Työkyvyttömyyden aiheutuessa saisin ansiosidonnaista päivärahaa ja työkyvyttömyyden pitkittyessä yli vuoteen eläkettä, näin alkajaisiksi. Yksityisestä vakuutuksestani en vastaavia korvauksia todennäköisesti saisi. Väliä voi siis olla paljonkin, etenkin jos aiheutunut vamma on vakava.

Työtapaturma ja etätyö

Työtapaturmaksi katsotaan työssä, siis työnteon yhteydessä, sattunut tapaturma. Oma työni on näyttöpäätetyötä, joten itse työssä ei juurikaan tapaturmia satu. Riskit liittyvät enemmän työteon lomassa liikkumiseen, ruokataukoon ja työmatkaan. Toimistomme on viidennessä kerroksessa - katutasosta reippaillessa on noin 90 porrasta, joissa kompuroida. Työtapaturma- ja ammattitautilain säännöksillä vakuutuksen suoja on ulotettu kattamaan mm. työmatka, työntekopaikan alueella tapahtuva tavanomainen toiminta ja ruokatauot tietyin reunaehdoin.

Vähän oikoen olen siis toimiston portaissa kompuroidessani turvan piirissä, jos en ole lähdössä hoitamaan omia asioitani tai treenaa portaikossa käsilläkävelyä. Työskenneltäessä kotona tai muualla kuin työnantajan järjestämissä tiloissa on suojaa kuitenkin kavennettu kattamaan vain ne tapaturmat, jotka sattuvat itse työssä. Omalla kohdallani on vaikea keksiä montaa esimerkkiä korvattavasta työtapaturmasta.

Epäreilua?

Äkkiseltään asetelma tuntuu epäreilulta. Miksi voin kaatua työpaikan käytävällä kahvia hakiessani vakuutuksen piikkiin, mutta kotona kesken työpäivän vastaavasta kaatumisesta tulee hylkäävä päätös? Kun asiaa vähän pureskelee, ei se enää niin älyttömältä tunnukaan.

Työpaikan käytävällä voi olla kollegoiden kengissä kulkeutunutta rapaa, joka aiheuttaa kaatumisen, ja vastuu työpaikan käytävän turvallisuudesta on työnantajalla. Jos taas en kotona ole viitsinyt kuivata lattiaa tai lapsi on jättänyt käytävälle duploansan, ei työnantajani voi vaikuttaa siihen. Esimerkki on kärjistetty ja vahinkoja sattuu myös ilman merkittävää omaa töpeksimistä, mutta rajauksen tarkoitus käy siitä ilmi: työnantajani ei voi määrätä ja valvoa teenkö töitä turvallisessa ympäristössä tai mitä kotona ollessani työpäivän aikana teen. Tästä syystä vakuutus kattaa tällöin vain itse työstä aiheutuvat riskit.

Harmaa alue

Rajanveto ei ole helppoa eivätkä kaikki tilanteet todellakaan ole mustavalkoisia. Onko tapaturma sattunut työssä, jos osallistun skypekokoukseen, pilkon samalla omenaa ja veitsi lipsahtaa käteeni? Tai jos haen työkoneen laturia toisesta huoneesta ja kolhaisen jalkani ovenpieleen? Tulisiko asiaa arvioida toisin, jos skypekokoukseen osallistuessani nostelenkin mikki mykistettynä kahvakuulaa, joka lipeää otteestani murtaen varpaani? Tai jos työkoneen laturi on jäänyt autoon, joka on pihan toisella puolella olevassa autotallissa ja liukastun matkalla hakemaan sitä?

Tiukasti katsoen esimerkkivahingot eivät ole sattuneet työnteon yhteydessä, mutta toistakin mieltä voi olla. Vastauksia ei löydy myöskään oikeuskäytännöstä, koska sellaista ei vielä riittävästi ole. Työ ja työnteko muuttuvat. Selvää kuitenkin on, että itse työntekoon liittyvät riskit vakuutus kotonakin kattaa. Klikkailen siis rauhassa.